Mirjam
Kirjoittanut Mailis Janatuinen
1. MIRJAM 2.Moos.15 ja 4.Moos.12. 1400-1200 luku eKr.?
Profeetan lapsuus orjaperheen isosiskona
Israelilaisten ollessa Egyptin orjuudessa antoi farao määräyksen, että heidän poikalapsensa on tapettava. Erääseen leeviläisperheeseen odotettiin silloin kolmatta lasta: heillä oli jo tyttö, Mirjam, ja poika, Aaron. Vauva oli poika ja se päätettiin piilottaa.
Mirjam oli varmaan tyypillinen isosisko, joka rakasti pikkuveljeään sydämensä pohjasta asti. Hänen sydämensä täytti tuska ja huoli, kun hän katseli vauvan suloisia kasvoja. Pikkuveljen ollessa kolmen kuukauden ikäinen sai Mirjam nähdä äitinsä suuren uskon. Tämä näet uskalsi jättää avuttoman pienokaisensa veden varaan ja Herran käsiin.
Suurin perintö, minkä vanhemmat voivat lapsilleen jättää, on heidän luottamuksensa Jumalan apuun hädän päivänä. Lapsi näkee kyllä, muuttuuko äiti toivottomaksi ja katkeraksi onnettomuuden kohdatessa, vai tarttuuko hän kaikesta huolimatta Jumalan sanaan.
Kun Mirjamin äiti oli laskenut kaisla-arkun Niiliin, hän pyyhki kyynelensä, kääntyi päättäväisesti kannoillaan ja läksi kotiinsa. Pikku Mirjamin hän jätti vielä kerran lapsenvahdiksi. Isosisko seisoi turvallisen välimatkan päässä ja katseli, miten kaislakori heilahteli hiljalleen ruokojen välissä. Varmaan tytön sydämessä taistelivat toisaalta tuska, toisaalta usko, jotka hän oli nähnyt äitinsä käytöksessä. Te muistatte, miten kertomus jatkuu: Mirjamin äiti ei ollut luottanut turhaan Jumalansa apuun. Herra lähetti juuri oikealla hetkellä juuri oikean ihmisen hänen lapsensa luo.
Isosisko keksi suunnitelman siltä seisomalta. Faraon linnassa pikkuveli olisi turvassa! Mirjam juoksi egyptiläisen prinsessan eteen ja ehdotti hengästyneenä: "Menenkö hakemaan tänne jonkun heprealaisnaisen, joka voi imettää pojan sinulle?" (2:7).Ja niin sovittiin. Oikea äiti sai lapsensa takaisin imetysajaksi, mikä tuohon aikaan kesti pari kolme vuotta. Ja Mirjam sain kokea, että Jumala kuulee rukoukset ja auttaa hädässä.
Mirjamin sanoma: voittolaulu
Mooses vietti faraon hovissa melkein 40 vuotta. Mirjamin avioliitosta sen enempää kuin hänen lapsistaankaan ei Raamattu mainitse mitään. Oliko heprealaisia poikia ehkä tapettu niin paljon, ettei heitä riittänyt kaikille naisille puolisoksi?
Eräänä päivänä kuulivat Mirjam ja Aaron hirveän uutisen: Mooses oli tappanut egyptiläisen työnjohtajan ja lähtenyt pakoon. Näin kului toiset 40 vuotta. Kun Mooses oli jo 80-vuotias, ilmestyi hän eräänä päivänä alkuperäiseen kotiinsa ja kertoi, mitä oli tapahtunut: Herra oli puolipakolla nimittänyt hänet kansansa vapahtajan tehtävään. Samalla Jumala oli luvannut, että Aaron-veli toimisi hänen puhetorvenaan.
Oli hienoa saada olla vapahtajan isosisko. Oli hienoa nähdä, miten omat veljet marssivat mahtavan faraon puheille ja aloittivat neuvottelut kansansa vapauttamiseksi. Te muistatte, miten tämä kertomus jatkuu: Jumala pelasti kansansa avaamalla sille tien mereen. Tämä oli Mirjamin elämän tähtihetki. Huomatkaa, että hän oli tässä vaiheessa jo yli 80 vuotta vanha. Raamattu kertoo:
Naisprofeetta Mirjam, Aaronin sisar, otti käteensä rummun, ja kaikki naiset seurasivat häntä tanssien ja rumpua lyöden. Mirjam viritti laulun: "Laulakaa ylistystä Herralle, hän on mahtava ja suuri; hevoset ja miehet hän mereen suisti" (15:20-21).
Mirjam sai Herralta laulunsa sanat; siksi hänelle annettiin naisprofeetan titteli. Kuten jo aikaisemmin totesin, profeetta-sanaa käytetään tässä ensimmäistä kertaa koko Raamatussa.
Mirjamin ylistysvirsi on siis Raamatun ensimmäinen psalmi. Siinä kuvataan Herraa soturina, joka sotii kansansa puolesta ja kostaa vihollisilleen. Herra on myös kaikkivaltias: hän avaa kansalleen tien vaikka mereen.
Minä laulan ylistystä Herralle, hän on mahtava ja suuri:
hevoset ja miehet hän mereen suisti! Herra on minun väkeni ja voimani,
hän pelasti minut. Hän on minun Jumalani, häntä minä ylistän (15:1-2).
Profetiaa ei Raamatussa ymmärretä pelkästään tulevaisuuden ennustamiseksi. Se on Jumalan sanan elävää soveltamista kyseenä olevaan hetkeen ja paikalla olevien ihmisten elämään (1 Kor.14:24-25). Juuri näitä aineksia sisältää myös Mirjamin kiitoslaulu.
"Herra on kuningas, aina ja iankaikkisesti." Tämä on itse asiassa ennustus Jeesuksesta. Raamatussa ei ole yhtään profeettaa, joka ei tavalla tai toisella olisi ollut ennustamassa Jeesuksen tuloa. Mirjam myös ennustaa, että Herra tulee viemään kansansa perille omaan maahansa ja antamaan sille pyhäkön.
Sinä johdatit hyvyydessäsi kansaa, jonka olit vapauttanut,
voimallasi sinä veit sen pyhille asuinsijoillesi (15:13).
Kanaanin maahan pääsy on Mirjamille niin varma totuus, että hän suorastaan puhuu siitä menneessä aikamuodossa. Usko kiittää Jumalaa tulevasta avusta kuin olisi sen jo saanut, niin varma on sille Jumalan lupaus.
Mirjamin kapina, rangaistus ja kuolema
Mirjamia kutsutaan Vanhassa testamentissa kerran jopa kansansa johtajaksi: "Minä olen tuonut sinut Egyptistä, ostanut sinut vapaaksi orjuudesta, olen lähettänyt johtajiksesi Mooseksen, Aaronin ja Mirjamin" (Miika 6:4). Raamatun naiset saattavatkin joskus toimia maansa (poliittisina) johtajina, mutta heitä ei koskaan asetettu seurakunnan johtajan virkaan.
Mirjamin pikkuveljistä oli tullut suuria hengellisiä johtajia. Mooses oli Jumalan sanan välittäjä, Aaron ylimmäinen pappi. Mirjamilla ei ollut perhettä, joten hän saattoi omistautua naisprofeetan tehtävälleen täydellisesti. Ja kuitenkaan kolmossija ei hänelle pitkän päälle riittänytkään.
Mooses oli ottanut vaimokseen nubialaisnaisen, ja tämän naisen takia Mirjam ja Aaron alkoivat parjata häntä. He sanoivat: "Onko Herra todellakin ilmaissut tahtonsa vain Mooseksen kautta? Eikö hän ole puhunut myös meille?" (4 Moos.12:1-2).
Käly ei Mirjamille kelpaa. Voiko Jumala todella puhua ihmisen kautta, jolla ei ole sen enemmän järkeä kuin että hän ottaa vaimokseen tuollaisen naisen! Mirjam vaatii Mooseksen johtajuuden sijaan demokratiaa. Miksei mukamas minun sanani olisi yhtä lailla Herran sanaa; runoilinhan minä kiitosvirrenkin, protestoi Mirjam ehkä suuttuneena. Aaronkin on mukana kapinahankkeessa, mutta varsinainen puuhanainen oli tässä tilanteessa Mirjam. (Tämä seikka käy ilmi heprean verbimuodosta.) Aaron teki, kuten sisar käski, eikä niin kuin Jumala käski.
Joskus meidän naisten on vaikea alistua miesten johdettavaksi. Saatamme kapinoida sitä vastaan, että Jumala on antanut eri sukupuolille erilaiset tehtävät perheessä ja seurakunnassa. Toisinaan tämä kapina johtuu huonosta johtajasta tai huonosta kohtelusta. Mirjamin kohdalla ei syy kuitenkaan voinut olla tämä, sillä Mooses oli Jumalan mielen mukainen johtaja. Hänestä sanotaan, että hän oli nöyrin mies maan päällä (4 Moos.12:3).
Silloin suuttui Jumala. Hän komensi sisarukset pyhäkköteltalle ja laskeutui pilvipatsaassa sen ovelle. Siltä paikalta hän julisti tuomionsa:
"Kuulkaa minun sanani! Kun joukostanne nousee profeetta, niin minä ilmaisen itseni hänelle näyssä, unessa minä hänelle puhun. Näin en puhu Moosekselle, palvelijalleni, joka kaikessa on minun uskottuni. Hänelle puhun suoraan kasvoista kasvoihin... Kuinka te siis rohkenette puhua Moosesta, minun palvelijaani vastaan?" (4 Moos.12:5-8)
Mirjam ja Aaron saivat kuulla, ettei valittua kansaa johdettaessa ylin periaate olekaan demokratia, vaan Jumalan valinta ja hänen säätämänsä järjestys. Kapina Mooseksen asemaa vastaan oli samalla kapinaa Jumalan tahtoa vastaan.
Mielestäni Mirjamin esimerkin pitäisi varoittaa meitä naisia nousemasta kapinaan Jumalan säätämystä vastaan seurakunnassa. On olemassa tehtäviä, jotka eivät yksinkertaisesti meille kuulu. Jumala tahtoo varjella heikomman sukupuolen edustajia niistä paineista, joita johtaja joutuu kestämään - katsokaa vain Mooseksen elämää!
Mirjam-parka sai kauhean rangaistuksen - huomatkaa, että juuri hän eikä Aaron. Kun pilvi oli väistynyt ilmestysmajan päältä, oli Mirjam spitaalista lumivalkoinen (12:9-10). Spitaaliin sairastunut piti karkottaa välittömästi leirin ulkopuolelle. Ei puhettakaan, että hän olisi saanut osallistua jumalanpalveluksiin tai toimia profeettana. Ei, Mirjamia odotti saastaisen ihmisen synkkä kohtalo.
Silloin Mooses, maailman nöyrin mies, rukoili kritisoijiensa puolesta. Mirjam lienee parantunut, koska hän kerran pääsi viikon kuluttua pois karanteenista. Hän kantoi kuitenkin kapinan tuottamaa häpeää koko loppuikänsä. Raamattu ei kerro tämän jälkeen hänestä enää mitään muuta kuin hänen kuolemansa. Mirjam kuoli Kadesissa, ja sinne hänet myös haudattiin (4.Moos.20:1).
Eikö olekin surullista, että jo Raamatun ensimmäinen naisprofeetta nousi kapinaan Jumalan nimittämän paimenen auktoriteettiasemaa vastaan! Raamattu on kuitenkin realistinen kirja. Mirjamissa se ei kuvaa meille täydellistä naisprofeettaa, vaan vajavaisen, syntisen naisen. Mirjam tarvitsi Jumalan armoa perille päästäkseen, kuten me muutkin. Perille = uuteen luomakuntaan.
1. MIRJAM 2.Moos.15 ja 4.Moos.12. 1400-1200 luku eKr.?
Profeetan lapsuus orjaperheen isosiskona
Israelilaisten ollessa Egyptin orjuudessa antoi farao määräyksen, että heidän poikalapsensa on tapettava. Erääseen leeviläisperheeseen odotettiin silloin kolmatta lasta: heillä oli jo tyttö, Mirjam, ja poika, Aaron. Vauva oli poika ja se päätettiin piilottaa.
Mirjam oli varmaan tyypillinen isosisko, joka rakasti pikkuveljeään sydämensä pohjasta asti. Hänen sydämensä täytti tuska ja huoli, kun hän katseli vauvan suloisia kasvoja. Pikkuveljen ollessa kolmen kuukauden ikäinen sai Mirjam nähdä äitinsä suuren uskon. Tämä näet uskalsi jättää avuttoman pienokaisensa veden varaan ja Herran käsiin.
Suurin perintö, minkä vanhemmat voivat lapsilleen jättää, on heidän luottamuksensa Jumalan apuun hädän päivänä. Lapsi näkee kyllä, muuttuuko äiti toivottomaksi ja katkeraksi onnettomuuden kohdatessa, vai tarttuuko hän kaikesta huolimatta Jumalan sanaan.
Kun Mirjamin äiti oli laskenut kaisla-arkun Niiliin, hän pyyhki kyynelensä, kääntyi päättäväisesti kannoillaan ja läksi kotiinsa. Pikku Mirjamin hän jätti vielä kerran lapsenvahdiksi. Isosisko seisoi turvallisen välimatkan päässä ja katseli, miten kaislakori heilahteli hiljalleen ruokojen välissä. Varmaan tytön sydämessä taistelivat toisaalta tuska, toisaalta usko, jotka hän oli nähnyt äitinsä käytöksessä. Te muistatte, miten kertomus jatkuu: Mirjamin äiti ei ollut luottanut turhaan Jumalansa apuun. Herra lähetti juuri oikealla hetkellä juuri oikean ihmisen hänen lapsensa luo.
Isosisko keksi suunnitelman siltä seisomalta. Faraon linnassa pikkuveli olisi turvassa! Mirjam juoksi egyptiläisen prinsessan eteen ja ehdotti hengästyneenä: "Menenkö hakemaan tänne jonkun heprealaisnaisen, joka voi imettää pojan sinulle?" (2:7).Ja niin sovittiin. Oikea äiti sai lapsensa takaisin imetysajaksi, mikä tuohon aikaan kesti pari kolme vuotta. Ja Mirjam sain kokea, että Jumala kuulee rukoukset ja auttaa hädässä.
Mirjamin sanoma: voittolaulu
Mooses vietti faraon hovissa melkein 40 vuotta. Mirjamin avioliitosta sen enempää kuin hänen lapsistaankaan ei Raamattu mainitse mitään. Oliko heprealaisia poikia ehkä tapettu niin paljon, ettei heitä riittänyt kaikille naisille puolisoksi?
Eräänä päivänä kuulivat Mirjam ja Aaron hirveän uutisen: Mooses oli tappanut egyptiläisen työnjohtajan ja lähtenyt pakoon. Näin kului toiset 40 vuotta. Kun Mooses oli jo 80-vuotias, ilmestyi hän eräänä päivänä alkuperäiseen kotiinsa ja kertoi, mitä oli tapahtunut: Herra oli puolipakolla nimittänyt hänet kansansa vapahtajan tehtävään. Samalla Jumala oli luvannut, että Aaron-veli toimisi hänen puhetorvenaan.
Oli hienoa saada olla vapahtajan isosisko. Oli hienoa nähdä, miten omat veljet marssivat mahtavan faraon puheille ja aloittivat neuvottelut kansansa vapauttamiseksi. Te muistatte, miten tämä kertomus jatkuu: Jumala pelasti kansansa avaamalla sille tien mereen. Tämä oli Mirjamin elämän tähtihetki. Huomatkaa, että hän oli tässä vaiheessa jo yli 80 vuotta vanha. Raamattu kertoo:
Naisprofeetta Mirjam, Aaronin sisar, otti käteensä rummun, ja kaikki naiset seurasivat häntä tanssien ja rumpua lyöden. Mirjam viritti laulun: "Laulakaa ylistystä Herralle, hän on mahtava ja suuri; hevoset ja miehet hän mereen suisti" (15:20-21).
Mirjam sai Herralta laulunsa sanat; siksi hänelle annettiin naisprofeetan titteli. Kuten jo aikaisemmin totesin, profeetta-sanaa käytetään tässä ensimmäistä kertaa koko Raamatussa.
Mirjamin ylistysvirsi on siis Raamatun ensimmäinen psalmi. Siinä kuvataan Herraa soturina, joka sotii kansansa puolesta ja kostaa vihollisilleen. Herra on myös kaikkivaltias: hän avaa kansalleen tien vaikka mereen.
Minä laulan ylistystä Herralle, hän on mahtava ja suuri:
hevoset ja miehet hän mereen suisti! Herra on minun väkeni ja voimani,
hän pelasti minut. Hän on minun Jumalani, häntä minä ylistän (15:1-2).
Profetiaa ei Raamatussa ymmärretä pelkästään tulevaisuuden ennustamiseksi. Se on Jumalan sanan elävää soveltamista kyseenä olevaan hetkeen ja paikalla olevien ihmisten elämään (1 Kor.14:24-25). Juuri näitä aineksia sisältää myös Mirjamin kiitoslaulu.
"Herra on kuningas, aina ja iankaikkisesti." Tämä on itse asiassa ennustus Jeesuksesta. Raamatussa ei ole yhtään profeettaa, joka ei tavalla tai toisella olisi ollut ennustamassa Jeesuksen tuloa. Mirjam myös ennustaa, että Herra tulee viemään kansansa perille omaan maahansa ja antamaan sille pyhäkön.
Sinä johdatit hyvyydessäsi kansaa, jonka olit vapauttanut,
voimallasi sinä veit sen pyhille asuinsijoillesi (15:13).
Kanaanin maahan pääsy on Mirjamille niin varma totuus, että hän suorastaan puhuu siitä menneessä aikamuodossa. Usko kiittää Jumalaa tulevasta avusta kuin olisi sen jo saanut, niin varma on sille Jumalan lupaus.
Mirjamin kapina, rangaistus ja kuolema
Mirjamia kutsutaan Vanhassa testamentissa kerran jopa kansansa johtajaksi: "Minä olen tuonut sinut Egyptistä, ostanut sinut vapaaksi orjuudesta, olen lähettänyt johtajiksesi Mooseksen, Aaronin ja Mirjamin" (Miika 6:4). Raamatun naiset saattavatkin joskus toimia maansa (poliittisina) johtajina, mutta heitä ei koskaan asetettu seurakunnan johtajan virkaan.
Mirjamin pikkuveljistä oli tullut suuria hengellisiä johtajia. Mooses oli Jumalan sanan välittäjä, Aaron ylimmäinen pappi. Mirjamilla ei ollut perhettä, joten hän saattoi omistautua naisprofeetan tehtävälleen täydellisesti. Ja kuitenkaan kolmossija ei hänelle pitkän päälle riittänytkään.
Mooses oli ottanut vaimokseen nubialaisnaisen, ja tämän naisen takia Mirjam ja Aaron alkoivat parjata häntä. He sanoivat: "Onko Herra todellakin ilmaissut tahtonsa vain Mooseksen kautta? Eikö hän ole puhunut myös meille?" (4 Moos.12:1-2).
Käly ei Mirjamille kelpaa. Voiko Jumala todella puhua ihmisen kautta, jolla ei ole sen enemmän järkeä kuin että hän ottaa vaimokseen tuollaisen naisen! Mirjam vaatii Mooseksen johtajuuden sijaan demokratiaa. Miksei mukamas minun sanani olisi yhtä lailla Herran sanaa; runoilinhan minä kiitosvirrenkin, protestoi Mirjam ehkä suuttuneena. Aaronkin on mukana kapinahankkeessa, mutta varsinainen puuhanainen oli tässä tilanteessa Mirjam. (Tämä seikka käy ilmi heprean verbimuodosta.) Aaron teki, kuten sisar käski, eikä niin kuin Jumala käski.
Joskus meidän naisten on vaikea alistua miesten johdettavaksi. Saatamme kapinoida sitä vastaan, että Jumala on antanut eri sukupuolille erilaiset tehtävät perheessä ja seurakunnassa. Toisinaan tämä kapina johtuu huonosta johtajasta tai huonosta kohtelusta. Mirjamin kohdalla ei syy kuitenkaan voinut olla tämä, sillä Mooses oli Jumalan mielen mukainen johtaja. Hänestä sanotaan, että hän oli nöyrin mies maan päällä (4 Moos.12:3).
Silloin suuttui Jumala. Hän komensi sisarukset pyhäkköteltalle ja laskeutui pilvipatsaassa sen ovelle. Siltä paikalta hän julisti tuomionsa:
"Kuulkaa minun sanani! Kun joukostanne nousee profeetta, niin minä ilmaisen itseni hänelle näyssä, unessa minä hänelle puhun. Näin en puhu Moosekselle, palvelijalleni, joka kaikessa on minun uskottuni. Hänelle puhun suoraan kasvoista kasvoihin... Kuinka te siis rohkenette puhua Moosesta, minun palvelijaani vastaan?" (4 Moos.12:5-8)
Mirjam ja Aaron saivat kuulla, ettei valittua kansaa johdettaessa ylin periaate olekaan demokratia, vaan Jumalan valinta ja hänen säätämänsä järjestys. Kapina Mooseksen asemaa vastaan oli samalla kapinaa Jumalan tahtoa vastaan.
Mielestäni Mirjamin esimerkin pitäisi varoittaa meitä naisia nousemasta kapinaan Jumalan säätämystä vastaan seurakunnassa. On olemassa tehtäviä, jotka eivät yksinkertaisesti meille kuulu. Jumala tahtoo varjella heikomman sukupuolen edustajia niistä paineista, joita johtaja joutuu kestämään - katsokaa vain Mooseksen elämää!
Mirjam-parka sai kauhean rangaistuksen - huomatkaa, että juuri hän eikä Aaron. Kun pilvi oli väistynyt ilmestysmajan päältä, oli Mirjam spitaalista lumivalkoinen (12:9-10). Spitaaliin sairastunut piti karkottaa välittömästi leirin ulkopuolelle. Ei puhettakaan, että hän olisi saanut osallistua jumalanpalveluksiin tai toimia profeettana. Ei, Mirjamia odotti saastaisen ihmisen synkkä kohtalo.
Silloin Mooses, maailman nöyrin mies, rukoili kritisoijiensa puolesta. Mirjam lienee parantunut, koska hän kerran pääsi viikon kuluttua pois karanteenista. Hän kantoi kuitenkin kapinan tuottamaa häpeää koko loppuikänsä. Raamattu ei kerro tämän jälkeen hänestä enää mitään muuta kuin hänen kuolemansa. Mirjam kuoli Kadesissa, ja sinne hänet myös haudattiin (4.Moos.20:1).
Eikö olekin surullista, että jo Raamatun ensimmäinen naisprofeetta nousi kapinaan Jumalan nimittämän paimenen auktoriteettiasemaa vastaan! Raamattu on kuitenkin realistinen kirja. Mirjamissa se ei kuvaa meille täydellistä naisprofeettaa, vaan vajavaisen, syntisen naisen. Mirjam tarvitsi Jumalan armoa perille päästäkseen, kuten me muutkin. Perille = uuteen luomakuntaan.