Kirottu patriarkaalisuus - siunattu feminismi?
Soili Haverinen
Seminaari Perustan teologipäivillä 9.1.2007
KirjallisuuttaAlajoki, Pirjo
2005 Naiseus vedenjakajalla. Uusi tie. Helsinki
Eevan tie alttarille
2002 Nainen kirkon historiassa. Toim. Ahola, M. Antikainen, M.-R. Salmesvuori, P. Edita. Helsinki.
Haverinen, Soili
2006 Kadonnut horisontti - näkökulmia uskoon, valtaan ja totuuteen. Toim.E. Koskenniemi, T. Nisula ja O.-P. Vainio. Helsinki: Kustannusarkki.
Jantzen, Grace M.
1998 Becoming Divine. Toward a Feminist Philosophy of Religion. Manchester University Press.
Nissinen, Martti
1995 Monoteismi ja Jumalan sukupuoli Vanhassa testamentissa. Teologinen aikakauskirja 6/1995.
Näen Jumalan toisin. - Kristinuskon feministisiä tulkintoja
2006 Toim. P.Kainulainen ja A. Mäkinen. Helsinki: Kirjapaja Oy.
Ruether, Rosemary Radford
1993 Sexism and God-Talk, Toward a Feminist Theology. Beacon Press. Boston.
Sölle, Dorothee
1984 The Strength of the Weak: Toward a Christian feminist Identity. Philadelphia, PA. Westminister Press.
2003 Theology of Dorothee Sölle. Ed. S.K. Pinnok. Harrisburg, PA: Trinity Press International.
Vahtola, Pirjo
2005 Nainen vuosien 1999 ja 1958 evankeliumikirjoissa. Laudaturpastoraalin tutkinto.
[www.naisteologit.fi/vahtola]. Aineistoa käytetty 18.9.2005.
Vuola, Elina
1991 Köyhien Jumala, johdatus vapautuksen teologiaan. Helsinki. Gaudeamus
1995 Feministiteologia naistutkimuksen ja vapautuksen teologioiden kentässä. Teologinen aikakauskirja 6/1995.
Seminaari Perustan teologipäivillä 9.1.2007
- Kuluneen sadan vuoden aikana henkinen ilmapiiri länsimaissa muuttunut hämmästyttävällä nopeudella. Uudet ideologiat ovat syrjäyttäneet kristillisen arvomaailman ja alkaneet vaatia kristinuskoa tuomiolle.
- Länsimainen ajattelu 1960-luvulta lähtien on ollut feministisesti värittynyttä. Tämä on vaikuttanut merkittävästi myös teologiseen ajatteluun ja sitä kautta kristillisten kirkkojen elämään.
- Tässä esitelmässä esittelen feminismistä nousevan teologian keskeisiä teemoja ja analysoin sen kristinuskoa ja kirkkoa vastaan esittämiä syytöksiä. Feminismi itse esittää itsensä "siunatuksi" vapautusliikkeeksi, joka vapauttaa todellisen uskonnollisuuden kirotun patriarkaalisuuden kahleista.
- 2000-luvulla apologian on oltava yhä enemmän uskon puolustamista erilaisten ideologioiden edessä, ei enää niinkään pelkkää uskon rationaalisuuden puolustamista.
- Feminismi on laaja käsite, joka kattaa erilaisia ajatus- ja toimintatapoja. Kaikkea naisnäkökulmasta tehtävää tutkimusta voidaan pitää feminisminä samoin, kuin kaikkia naisten oikeuksia vaativia ideologioita voidaan nimittää feminismiksi. Feminismi on ällä hetkellä vallitseva ajatusvirtaus etenkin pohjoismaissa.
- Feministiteologia on yhteinen nimitys hyvin laajalle joukolle ideologioita ja tutkimusmetodeja. Yhteistä näille kaikille on kuitenkin naisnäkökulman esiintuominen teologisessa tutkimuksessa tai kirkon elämässä.
- Feministiteologian nousukausi alkoi 1960-luvulla. Yhdysvalloissa jalansijaa saanut naisliike kohdisti kritiikkinsä kirkossa ja sen traditiossa olevaa patriarkaalisuutta vastaan. Feministiteologia on alkuperältään lähempänä feminismiä kuin teologiaa.
- Suppeasti käsitettynä feministiteologia on yhteiskunnallisista ja kirkkopoliittisista syistä ja naisnäkökulmasta tehtävää kristillisen perinteen kritiikkiä ja uudelleentulkintaa, jonka tavoitteena on muuttaa uskon sisältöä ja kirkollisia valtarakenteita naisnäkökulmasta käsin.
- Patriarkaatti feminismin keskeinen käsite, jolla ei tarkoiteta ainoastaan isänvaltaa eli miesvaltaisuutta, vaan siihen sisältyy koko alistamiseen ja väkivaltakoneistoon perustuva valtahierarkia.
- Feministisen ideologian ihanne on tasa-arvoinen yhteiskunta, jossa kukaan ihminen (eikä mikään muukaan olento) ei ole toisen yläpuolella, ei sukupuolen eikä minkään muunkaan ominaisuuden perusteella.
- Feministiteologia on yksi vapautuksen teologioista, jotka vaativat sorrettujen ja alistettujen vapautusta.
- Feministiteologia vaikuttaa sekä kristillisten kirkkojen sisä- että ulkopuolella ja sen suuntaukset on nimetty sen mukaan, mikä on niiden suhde kirkkoon ja kirkon oppiin.
- Kirkon sisällä vaikuttavaa feministiteologiaa kutsutaan reformismiksi. Reformismi jakaantuu maltilliseen ja radikaaliin suuntaukseen.
- Feministiteologian vanhin muoto, maltillinen reformismi, pyrkii korjaamaan naisvihamielisiä väärintulkintoja teologiassa ja kirkon rakenteissa, tunnustaen kuitenkin Raamatun ja kirkon opin auktoriteetin.
- Radikaalireformismi ei pidä Raamatun auktoriteettia koskemattomana, vaan ulottaa uudistushalunsa myös siihen ja kirkon oppiin. Raamattu ja oppi nähdään tiettyjen ihmisten jumalakokemuksen tuotteena ja tulkintana Jumalasta, ei Jumalan ilmoituksena itsestään. Suuntaus nostaa feministisen ideologian auktoriteetiksi, jonka valossa Raamattua ja kirkon oppia ja valtarakenteita arvioidaan.
- Radikaalireformismi on feministiteologian valtavirta. Tässä esitelmässä viittaan aina siihen puhuessani feministiteologiasta, ellen toisin mainitse.
- Sekä kristillisestä uskosta että kirkkoinstituutiosta irtautunutta feministiteologiaa kutsutaan radikaaliksi feministiteologiaksi. Radikaalifeministit katsovat, että naisen alistaminen ja seksismi ovat erottamaton osa kristillisen kirkon perinnettä ja rakenteita, ja sanoutuvat siksi siitä irti.
- Feministiteologian viitekehys on ennen kaikkea yhteiskunnallinen ja akateeminen ei niinkään kirkollinen tai hengellinen, vaikka sen mielenkiinto kohdistuukin kirkon historian ja opin tarkastelemiseen ja uudelleen tulkitsemiseen.
- "Raamattu on miesten kirja miehille"
- Feministiteologia: Raamattu on kokoelma miesten jumalakokemuksia, eikä se siksi ole auktoriteetti tämän päivän naisille. Naisten tulee siis löytää oma totuutensa jumalasta omien jumalakokemustensa pohjalta eikä alistua miesten välittämään jumalakuvaan.
- Pitääkö väite paikkansa? Kyllä pääasiassa, enemmistö Raamatun tekstistä on miesten kirjoittamaa, vaikka joitakin poikkeuksia löytyy (esim. Marian ja Hannan kiitosvirret).
- Entä johtopäätökset? Mikäli Raamattu olisi tämän vuoksi kykenemätön välittämään Jumalan ilmoituksen naisille, se epäonnistuisi evankeliumin julistamisessa naisille, eikä näin ollen naisissa olisi mahdollista syntyä kristillistä raamatunmukaista uskoa. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan Raamattu on läpi vuosituhansien puhunut myös naisille ja synnyttänyt uskon myös heissä yhtäläisesti miesten kanssa. Voimme siis todeta, ettei Jumalan ilmoitus, usko tai jumalakokemus ole sukupuolisidonnainen.
- Raamattu ei kuvaa miesten subjektiivisia jumalakokemuksia, joihin ei ulkopuolisilla tai varsinkaan naisilla olisi pääsyä, vaan kaikkivaltiaan Jumalan toimintaa historiassa, joka on koskenut niin miehiä kuin naisiakin.
- "Kristinusko on dualistinen ja asettaa siksi naisen miestä alempaan asemaan"
- Onko näin? Vastaamiseen tarvitaan hieman pidempää selvitystä.
- Feministiteologia on kohdistanut yhden kritiikkinsä kärjistä kristillisessä teologiassa vallinneeseen kaksijakoiseen eli dualistiseen ihmiskäsitykseen, joka nousee Platonin filosofiasta.
- Dualismin kritiikki on jossain muodossa yhteistä kaikille feministiteologian suuntauksille, myös Raamatun auktoriteetin tunnustavalle maltilliselle reformismille. Platonin filosofia vaikutti kristilliseen teologiaan jo kirkon ensimmäisinä vuosisatoina sekä yksittäisten teologien, kuten kirkkoisä Augustinuksen, kautta että sen ajan yleisenä ajatusvirtauksena. Kirkko omaksui teologiaansa aineksia ympäröivästä kulttuurista, mikä vaikutti teologian ihmiskäsitykseen hyvin kauaskantoisesti. Näen, että sinänsä oikeutettu kritiikki ei osu kristilliseen uskoon ja Raamattuun vaan teologiaan, joka on mukautunut filosofisiin virtauksiin ja kirkkoon, joka on toiminut sen mukaisesti.
- Platonistinen dualismi näkee ihmisen koostuvan toisilleen vastakkaisista ruumiista ja sielusta, joista jälkimmäinen on ensisijainen ja edustaa varsinaista ihmisyyttä. Se näkee ruumiillisuuden pelkästään kielteisenä. Ruumis on sielun vankila. Teologiaan siirrettynä tämä ajatus johti siihen, että vain ihmisen henkinen puoli nähtiin Jumalan kuvana. Synti taas nähtiin enemmän ruumiillisuuteen ja seksuaalisuuteen liittyvänä ominaisuutena. Naista lasten synnyttäjänä ja miesten seksuaalisten halujen herättäjänä pidettiin ruumiillisempana kuin miestä, minkä vuoksi vain miehen katsottiin olevan varsinaisesti Jumalan kuva.
- Kirkon ihmiskuvaan vaikutti myös Aristoteleen naiskäsitys, jonka Tuomas Akvinolainen toi mukaan teologiaan 1200-luvulla. Aristoteleen mukaan vain miehisyys on varsinaista ihmisyyttä ja nainen on epäonnistunut mies. Käytännössä tämä näkemys vaikutti naisten pitämiseen kehittymättömämpinä ja vähä-älyisempinä ihmissuvun edustajina ja siksi kykenemättöminä sivistyneeseen ajatteluun ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.
- Kreikkalainen vaikutus kristillisessä teologiassa muutti ihmiskuvan kauas alkukirkon käsityksestä, jossa sukupuolten erilaisuus ei lähtökohtaisesti asettanut näitä eriarvoiseen asemaan.
- Dualismin kritiikki on monelta osin menettänyt kohdettaan erityisesti protestanttisissa kirkoissa, joissa ihmiskuvaa on puhdistettu epäraamatullisista aineksista.
- Radikaalimpien feministiteologian suuntauksien mukaan syyllinen on kuitenkin itse Raamattu, jonka ihmiskuva edustaa haitallista dualismia. Feministiteologian mukaan kaikki naisen ja miehen erilaisuuden korostaminen on dualismia ja johtaa väistämättä naisen alistamiseen.
- Kristillisen kirkon synkästä menneisyydestä johtuen osa feministiteologeista ei pysty hyväksymään minkäänlaista määritelmää sukupuolten erilaisuudesta. Sukupuolisuus halutaan rajata pelkästään biologiseksi ja kulttuurilliseksi (tai pelkästään kulttuurin muovaamaksi, gender) ominaisuudeksi, niin ettei sukupuoleen liity pysyviä psyykkisiä ominaisuuksia.
- Kritisoidessaan ajatusrakennelmia, joissa sukupuolet asetetaan jyrkästi toistensa vastakohdiksi, niin että näiden yhteinen ihmisyys mitätöidään, feministiteologia korjaa todellisia vääristymiä. Raamatun luomiskertomusten avaamassa ihmiskuvassa yhteinen ihmisyys on paljon keskeisemmällä sijalla kuin sukupuolten välinen erilaisuus.
- Feministiteologia menee kuitenkin kritiikissään toiseen äärilaitaan, joka on yhtälailla vääristynyt. Vähättelemällä ja typistämällä miehen ja naisen välisen eron pelkästään sosiaaliseksi konstruktioksi (gender) feministiteologia ajautuu takaisin dualismin kaltaiseen kapeaan ihmiskuvaan, jossa sukupuolisuus eristetään vain tietylle ihmisyyden alueelle. Tältä osin feministiteologia on itsensä kanssa ristiriidassa. Vaikka se väittää pyrkivänsä kokonaiseen ihmiskuvaan, se kuitenkin haluaa kiistää sukupuolisuuden merkityksen ihmisyydessä ja näin rajata periferiaan yhden merkittävimmistä ihmisen ominaisuuksista.
- Ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäisen luvun luomiskertomus asettaa naisen ja miehen rinnakkain aidosti erilaisina mutta yhtä arvokkaina. Sekä maskuliinisuus että feminiinisyys ovat olemassa jo ennen lankeemusta ja ovat siis itsessään hyviä. Ne muodostavat yhdessä Jumalan kuvan. Sekä luomiskertomuksissa että Jeesuksen ja alkukirkon ihmiskuvassa sukupuolten erilaisuus on rikkautta eikä niitä aseteta eriarvoiseen asemaan.
- Dualismista voi ja tulee luopua hylkäämättä sukupuolten erilaisuutta. Dualismi ei kuulu kristilliseen uskoon, vaikka opetus sukupuolten erilaisuudesta kuuluukin siihen. Raamattu ei missään esitä sukupuolia toistensa vastakohtina, kuten esim. Taolaisuudessa. Sukupuolten erilaisuus ei ole toisen suurempaa henkisyyttä ja toisen ruumiillisuutta, vaan erilaisuutta siinä, miten kumpikin ilmentää yhteistä ihmisyyttään: henkisyyttään, ruumiillisuuttaan ja sosiaalisuuttaan.
- "Kristillinen usko mies-Jumalaan tekee naisista vähemmän arvokkaita"
- Feministiteologia: Jumalan kutsuminen maskuliinisilla käsitteillä kuten Isä tai Herra sisältää ajatuksen Jumalasta miehenä. Näin ollen naiset ovat sukupuolensa vuoksi kauempana jumalasta ja näin vähemmän arvokkaita.
- Tämä syytös kristinuskoa kohtaan, on herättänyt ehkä eniten kohua ja median mielenkiintoa. Feministiteologit pyrkivät tasapainottamaan Jumalasta käytettävää kieltä vaihtamalla Jumalasta käytettyjä maskuliinisia ilmauksia feminiinisiksi. Jotkut feministiteologit kutsuvat Jumalaa Äidiksi ja käyttävät hänestä muissa kielissä feminiinisiä persoonapronomineja. Joidenkin feministiteologien mukaan Äiti-jumalan palvominen ei ole vielä riittävän pitkälle vietyä feminismiä. Esimerkiksi Grace M. Janzenin mukaan tuolloin ollaan vielä kiinni patriarkaalisessa jumalakäsityksessä, jonka mukaan Jumala on ihmisen yläpuolella.
- Feministiteologiassa pyritään pääsemään eroon sellaisesta uskonnollisesta kielestä, joka viittaa persoonaan, perhesuhteisiin tai hierarkkisiin alistussuhteisiin. Esim. Sölle on ottanut käyttöön mystiikan jumalakäsitteitä, jotka eivät sisällä tällaisia viittauksia. Näitä ovat muun muassa Alkuperä, Voimavara, Kaiken hyvyyden lähde, Elävä tuuli, Valo, Elämän vesi ja Ilma.
- Vuoden 2005 Turun piispanvaalissa ehdolla olleen Pirjo Vahtolan mukaan feministiteologian tulee "potkaista entinen tieto hajalle, ja hajalleen menneistä osista koota uudenlainen kuva, jättää Jumala Jumalan itsensä vuoksi."
- Onko Jumala siis kristillisen uskon mukaan mies? Isä Jumalasta käytetyt nimitykset ovat kiistämättä kauttaaltaan maskuliinisia, mutta häneen liitetään kuitenkin myös feminiinisiä ominaisuuksia. Raamattu ei esitä feminiinisyyttä maskuliinisuuden puutteena. Jos Jumalaa pidetään yksipuolisesti maskuliinisena, feminiinisyyden alkuperä jää selvittämättä. Näin tullaan hyvin lähelle ajatusta, että feminiinisyys itsessään olisi Jumalalle vastakkaista ja mies olisi luonnostaan lähempänä Jumalaa kuin nainen. Tältä osin feministiteologian esittämä kritiikki on varsin ymmärrettävää. Feministiteologian irtiotto kristillisestä jumalakuvasta on kuitenkin tarpeeton ylilyönti, jossa menetetään paljon enemmän kuin Jumalan miehisyys. Jos kielletään kutsumasta Jumalaa Isäksi ja Herraksi, luovutaan uskosta persoonalliseen Jumalaan ja koko uskon olemus muuttuu. Raamattu kuitenkin ilmoittaa, että kummankin sukupuolen alkuperä on Jumalassa ja yhdessä nämä ovat Jumalan kuva.
- Jumalaa itseään ei voi pitää sukupuolisena olentona, koska se tarkoittaisi vajavaisuutta toisen sukupuolen aidosti hyvien ominaisuuksien suhteen, eikä Jumalan kutsuminen Isäksi ja Herraksi, viittaa Jumalan sukupuoleen. Raamatusta löytyy useita viittauksia myös Jumalan feminiinisiin piirteisiin. Jumalan sukupuolesta puhumiseen tuhlataan feministiteologisissa teoksissa paljon palstatilaa, vaikka se ei ole dogmaattisesti kovin merkittävä kysymys.
- Persoonaan viittaavat ilmaisut viittaavat väistämättä jompaan kumpaan sukupuoleen. Jos Jumalasta vältetään käyttämästä persoonaan viittaavia nimityksiä, ei niinkään menetetä Jumalan maskuliinisuutta kuin hänen persoonallisuutensa. Persoonaton jumaluus ei suunnittele, tahdo, puhu, rakasta, pelasta, tuomitse tai anna anteeksi. Koko uskon sisältö muuttuu.
- Panteistinen tai ateistinen usko asettaa ihmisarvon ja sitä kautta naisen arvon kestämättömälle perustalle. Teismissä ja kristillisessä uskossa persoonalliseen Jumalaan ihmisarvo perustuu ihmisen yläpuolella olevan Jumalan auktoriteettiin eli korkeimpaan asemaan hierarkiassa ja on siksi ehdoton ja riippumaton ihmisen ominaisuuksista. Panteismissa tämä käsitys ihmisarvosta menetetään ja ihmisarvon perusteet täytyy löytää ihmisestä itsestään ja tämän ominaisuuksista.
- Myös Jeesuksen miehisyys nähdään feministiteologiassa ongelmallisena. Pirjo Vahtolan mukaan se johtaa ajatukseen, että vain miessukupuoli osallistuu jumaluuteen ja heijastaa sitä: "Tällainen teologia on saanut naiset kärjistäen kysymään, voiko Jeesus ylipäätään miehenä pelastaa naista, voiko nainen olla kristitty".
- Yleensä feministiteologia näkee Jeesuksen myönteisenä henkilönä, mutta hänet on tulkittu uudelleen. Feministinen jeesus on kaikesta miehisyydestä riisuttu androgyyni feministi.
- Raamatun ilmoituksen mukaan Jumala inkarnoitui mieheksi, Jeesus Nasaretilaiseksi Marian pojaksi. Ruumiillisesti ylösnoussut Vapahtajamme on kiistatta mies, mutta sukupuolisuus kuuluu hänessä nimenomaan ihmisyyteen, eikä sitä tule sekoittaa hänen jumalallisiin attribuutteihinsa.
- Miehinä ja naisina olemme samasta ihmisyydestä ja samasta pelastuksesta osallisia, eikä tarvita erikseen naisten uskontoa tai naisten pelastajaa. Erilaisuuttamme miehinä ja naisina ei tule nähdä niinkään erottavana vaan toisiamme täydentävänä ja puoleensa vetävänä rikkautena.
- "Kristinusko on myöntänyt naiselle saman arvon kuin miehelle vasta sitten, kun naiset saavat toimia pappeina ja heidän pappeutensa hyväksytään kiistatta."
- Vaatimus sisältää piiloteesin, jonka mukaan kristinusko määrittelee ihmisen arvon sen mukaan, missä tehtävissä tämä toimii seurakunnassa. Liittyy edellä käytyyn väitteeseen Kristinuskon dualistisesta ihmiskuvasta ja uskosta mies-Jumalaan.
- Taustalla hyvin korkeakirkollinen näkemys papista Jumalan ja ihmisten välittäjähahmona, joka on lähempänä Jumalaa kuin muut ihmiset. Kristittyjen yhteinen pappeus jätetään huomioimatta täysin tässä näkemyksessä. Luterilainen käsitys pappeudesta ei aseta pastoria eri asemaan suhteessa Jumalaan kuin yhteisestä pappeudesta osallisia seurakuntalaisia, joten syytös ei osu siihen.
- Raamatusta nousevan ihmiskäsityksen mukaan ihmisarvon mittana ei voi koskaan olla se, millainen tämä ihminen on tai missä tehtävissä hän toimii, koska kaikkivaltias Jumala on asettanut yksilöominaisuuksista riippumattoman ja koskemattoman ihmisarvon. Viran liittäminen ihmisarvoon on kristillisen ihmiskuvan pohjalta täysin absurdia. Feministiteologian pääuoman mukaan taas ihmisarvo ei voi perustua mihinkään muuhun kuin häneen itseensä, koska se nousee panteistisesta tai ateistisesta jumalakuvasta.
- Feminismissä on paine todeta kaikki ihmiset pohjimmiltaan samanlaisiksi. Sukupuolten erilaisuus nähdään aidosti uhkana tasa-arvolle, eikä tasa-arvon toteutumista naisen ja miehen erilaisten roolien ja tehtävien kautta nähdä mahdollisena.
- " Kaikki hierarkiat ovat alistavia", Kristinusko on hierarkkinen => Kristinusko alistaa
- Pitääkö paikkansa? Kristinusko on hierarkkinen. Totta, niin on kauttaaltaan hierarkkinen. Hierarkia ilmenee niin kolminaisuuden sisällä kuin Jumalan suhteessa maailmaan ja luodun todellisuuden järjestyksessä. Kristinuskon maailmassa on järjestys, Jumalan asettama hierarkia, joka heijastaa Jumalan omaa olemusta. Jumala on järjestyksen Jumala.
- Entäs ovatko kaikki hierarkiat alistavia?
- Feministiteologia paheksuu sitä, että kaikkivaltiaana auktoritatiivisena persoonana kuvattu Jumala tekee ihmisen riippuvaiseksi, alistuneeksi ja syylliseksi ja estää naisen itsenäisyyttä suhteessa mieheen. Sen mukaan kaikki kumpuaa Jumalan miehistämisestä, joka ylläpitää hierarkkisia valtarakenteita ja naisen alistettua asemaa maailmassa.
- Miehestä ja miehisestä Jumalasta itsenäistymistä feministiteologit kutsuvat "täysi-ikäisyyden saavuttamiseksi".
- Alistaako äiti lastaan, pitäessään siitä huolta ja ohjatessaan siinä, mitä saa tehdä ja mitä ei? Epäilemättä siinä vallitsee hierarkia, mutta onko se alistamista? Mikä olisi alistamatonta vanhemmuutta? Heitteillejättö? Äidin ja isän hierarkkisesti lasta korkeampi asema on palvelevaa rakkautta, joka heijastaa Jumalan suhdetta maailmaan. Rakkaus ja vahvemman vastuu => auktoriteetti.
- Kristinuskon mukainen hierarkia on RAKKAUDEN HIERARKIA!
- Ei alistamista vaan itsensä alentamista.
- Seurakunnassa hierarkia tarkoittaa vastuun jakamista, tehtäväjakoa, jota ilman yhteisöllisyys ei ole mahdollista. Hierarkia on yhteisöllisyyden ja yhteyden välttämätön edellytys. Toinen toisemme tarvitsemista, toisella on valta minuun siinä, missä minä tarvitsen häntä. Olemme kaikessa Jumalan rakkaudesta riippuvaisia => hänellä on rajaton valta ja auktoriteetti.
- Feministisen tasa-arvoihanteen tuloksena on vain individualistinen yksinäisyys => "täysi-ikäisyys" Minä en tarvitse ketään eikä kukaan tarvitse minua, kenelläkään ei ole valtaa minuun. Lopulta olen täysin yksin ja hyödytön, koska minulla ei ole kenellekään mitään merkitystä. Tähänkö jokaisen naisen tulisi pyrkiä?
- Feminismin täysi-ikäisyysihanne on rakkaudettomuuden ja yksinäisyyden ihanne, jossa maailma on pelkkää valtataistelua. Uhrautuva rakkaus tai sen tarvitseminen ei ole ihanne vaan osoitus "alaikäisyydestä".
- Feministinen panteistinen tai ateistinen usko asettaa ihmisarvon ja sitä kautta naisen arvon kestämättömälle perustalle. Teismissä ja kristillisessä uskossa persoonalliseen Jumalaan ihmisarvo perustuu ihmisen yläpuolella olevan Jumalan auktoriteettiin eli korkeimpaan asemaan hierarkiassa ja on siksi ehdoton ja riippumaton ihmisen ominaisuuksista. Panteismissa tämä käsitys ihmisarvosta menetetään ja ihmisarvon perusteet täytyy löytää ihmisestä itsestään ja tämän ominaisuuksista.
- Feministiteologia vaatii kristinuskoa, Raamattua ja jopa Jumalaa itseänsä tuomiolle, mutta näin tehdessään se yrittää itse asettua auktoriteetiksi, jota vastustaa => ristiriita.
- Feministiteologien pyrkimys ei lopulta ole vain se, että naiset pääsisivät johtaviin asemiin kirkossa vaan se, että kun näin tapahtuu, feminismi hajottaa hierarkkisen instituution ja lopettaa sorron, jota vastaan se on noussut. Lopullisena tavoitteena ei siis ole naisten johtajuus kirkossa vaan kirkon itsensä hajottaminen. Tämä taisi jäädä niiltä huomaamatta, jotka hyväksyivät feministiteologien vaatimuksen pastorinviran avaamisesta naisille.
- Kirkon ei tulisi tyytyä siihen, että uuden vaatimuksen tullessa mietitään, voidaanko se hyväksyä vai ei. Kirkon tulisi kysyä myös sitä, mistä tämä vaatimus nousee ja mitä muuta se vaatimuksen esittänyt ideologia tulee vaatimaan.
- Perinteisellä luterilaisella uskontulkinnalla ei ole yhteistä ideologista pohjaa Raamatun auktoriteetista luopuneen feministiteologian kanssa. Siksi johdonmukaisemmin toimivat ne feministiteologit, jotka ovat kristillisestä uskosta luovuttuaan myös eronneet kirkosta kuin ne, jotka näkemyksistään huolimatta pysyvät kirkon jäseninä ja pyrkivät muuttamaan sitä.
- Irtautuessaan Raamatun ilmoituksesta ja siihen pohjautuvasta kristillisestä uskosta feministiteologia on astunut hyllyvälle suolle, johon uppoavat lopulta myös sen keskeisimmät ihanteet: ihmisarvo ja tasa-arvo.
KirjallisuuttaAlajoki, Pirjo
2005 Naiseus vedenjakajalla. Uusi tie. Helsinki
Eevan tie alttarille
2002 Nainen kirkon historiassa. Toim. Ahola, M. Antikainen, M.-R. Salmesvuori, P. Edita. Helsinki.
Haverinen, Soili
2006 Kadonnut horisontti - näkökulmia uskoon, valtaan ja totuuteen. Toim.E. Koskenniemi, T. Nisula ja O.-P. Vainio. Helsinki: Kustannusarkki.
Jantzen, Grace M.
1998 Becoming Divine. Toward a Feminist Philosophy of Religion. Manchester University Press.
Nissinen, Martti
1995 Monoteismi ja Jumalan sukupuoli Vanhassa testamentissa. Teologinen aikakauskirja 6/1995.
Näen Jumalan toisin. - Kristinuskon feministisiä tulkintoja
2006 Toim. P.Kainulainen ja A. Mäkinen. Helsinki: Kirjapaja Oy.
Ruether, Rosemary Radford
1993 Sexism and God-Talk, Toward a Feminist Theology. Beacon Press. Boston.
Sölle, Dorothee
1984 The Strength of the Weak: Toward a Christian feminist Identity. Philadelphia, PA. Westminister Press.
2003 Theology of Dorothee Sölle. Ed. S.K. Pinnok. Harrisburg, PA: Trinity Press International.
Vahtola, Pirjo
2005 Nainen vuosien 1999 ja 1958 evankeliumikirjoissa. Laudaturpastoraalin tutkinto.
[www.naisteologit.fi/vahtola]. Aineistoa käytetty 18.9.2005.
Vuola, Elina
1991 Köyhien Jumala, johdatus vapautuksen teologiaan. Helsinki. Gaudeamus
1995 Feministiteologia naistutkimuksen ja vapautuksen teologioiden kentässä. Teologinen aikakauskirja 6/1995.